Koirani ja minä

Nimeltäni olen Johanna Eskelinen, olen syntynyt heinäkuussa 1983. Tällä hetkellä asumme Oulussa mieheni Jussin ja koirieni Canonin ja Avan kanssa, syyskuun lopussa meille on vielä syntymässä vauva. Olen töissä ISS Proko Oy nimisessä firmassa toimistoassistenttina. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus opiskellakkin, mutten ole vielä varma mitä.
Kotona meillä on aina ollut eläimiä mm. kissoja, koiria, kani, marsu, hamsteri, hiiri, kilpikonnia, undulaatteja ja kaloja. Äskeisen litanian perusteella tuskin tarvii ihmetellä miksi olen niin eläinrakas, kiitos äidin.

Harrastuksiimme kuuluu nykyään lähinnä vai metsälenkit. Ennen kävimme myös näyttelyissä..

Canon tuli marraskuussa 2004, koirakuumeeni- ja ohjelman ansiosta, jossa Akitat auttoivat pitkäaikaissairaita vanhuksia ja lapsia. Heti ohjelman loputtua aloin etsimään enemmän tietoa rodusta ja sen historiasta. Parin päivän kuluttua soitinkin jo Satulle, Canonin kasvattajalle, ja tiedustelin vieläkö pentuja olisi vapaana, ja heti tärppäsi! Canon oli pentu, jonka oli tarkoitus jäädä kasvattajalle itselleen, mutta päätyikin sitten minulle keskustelumme jälkeen. Canon on nyt 4-vuotias uros, joka on luonteeltaan niin Akita, kuin Akita saattaa vain olla. Canon sai lokakuussa 2006 kaverikseen isosiskon tytön, Avan.

Ava tuli minun "toisen" koirakuumeeni ansiosta, jonka Satu kasvattaja sai aikaan, kun esitteli 5vko:n ikäisiä pentuja minulle. Hetken epäröinnin jälkeen päätin laittaa etsinnät päälle Akita-pennusta, ja ei kauankaan kun kuulin, että pentuja olisi tulossa Lappeenrantaan, Canonin isosiskolle. Ava saapui kotiin lokakuussa 2006. Ava on semmoinen perheen pikkupirulainen, jonka motoksi sopisi hyvin "kerta kiellon päälle". Neiti oli älyttömän tarkkaavainen kun on ruoasta kyse, juniorina mitään ei kyllä päässyt jäämään kuppeihin, mutta kun ikää karttui, ruoka ei niinkään enään maita..