AKITA 
Historia
Akita on ikivanha suurikokoinen pystykorva. Argeologisten löytöjen perusteella, ensimmäiset Akitan esi-isät saapuivat Japanin saarelle jo yli 5000 vuotta sitten. Rotu on kokenut ajansaatossa monia mullistuksia ja onkin ollut useaan kertaan hävitä kokonaan. Tänä päivänä Akita on erittäin suosittu rotu Japanissa ja muuallakin maailmassa rodun suosio on kasvussa. Akita on Japanin kansallisrotu.
Akitan uskotaan olevan alunperin ns.luonnonrotu, jota ei ollut tietoisesti jalostettu. Alunperin Akitaa on käytetty metsästyskoirana, Akitan maakunnassa Japanissa. Tuolloin rotua kutsuttiin Matagi-inuksi, maakunnassa asuvien metsästäjien, Matagien mukaan.
Odaten kaupungissa kehittyi hieman erilainen koiratyyppi, jonka tehtävä oli vartiointi, näitä koiria kutsuttiin Odate-inuksi. Odate-inu oli kooltaan suurempi, kun taas Matagi-inu oli enemmänkin keskikokoinen rotu.
Koirataisteluista tuli 1800-luvulla suosittua Japanissa, johon Odate-inua alettiin kehittämään. Rotuun sekoitettiin mm.Tosaa, Buldogia, Mastiffia, Bullterrieriä, Tanskandoggia ja Berhandinkoiraa. Tuloksena oli suuri ja massiivinen koira. Tätä rotua alettiin kutsumaan nimellä Shin-Akita (uusi akita).
1919 säädettiin laki, alkuperäisten Japanilaisten rotujen ja eläinten säilyttämiseksi. Kuitenkaan alkuperäisten kaltaisia Akita alueen koiria ei enään löytynyt riittävästi, jotta rotu olisi nimetty kansallisaarteeksi. Rodulla oli kuitenkin vannoutuneet kasvattajansa, joidenka tuloksen vuonna 1927 perustettiin Akitalle rotujärjestö AKIHO, joka toimii vielä tänä päivänäkin.
Yhdistys teki rotua tunnetuksi ja yleinen kiinnostus rotua kohtaan heräsi. Jonka toimesta Akitan maakunnasta etsittiin, puhtaita Japanilaisia koiria. Vuonna 1931 Akita julistettiin viimeinkin kansallisaarteksi.
Tokiolaisella Shibuyan asemalla on kuuluisa kohtauspaikka, jonka merkkinä on Hachiko-nimisen koiran patsas. Hachikolla oli tapana tavata siinä joka päivä isäntänsä, eläkkeellä oleva eversti. Kun sen isäntä kuoli, Hachiko jatkoi siitä tietämättä paikalle tulemista ja isäntänsä odottamista. Ihmiset yrittivät syöttää sitä, mutta se ei ottanut vastaan ruokaa keneltäkään, se halusi vain tavata isäntänsä, ja se kuoli lopulta nälkään. Alueen ihmiset olivat niin liikuttuneita Hachikon uskollisuudesta, että he pystyttivät sille patsaan. Nykyisin siitä on tullut kuuluisa kohtauspaikka ihmisille Tokion suurkaupungin sydämessä.
Lokakuun 4.päivä 1932 Asahi Shinbun -sanomalehti Julkaisi artikkelin
"Vanhan koiran koskettava tarina: odotti 7 vuotta kuollutta isäntäänsä"
Kyseessä oli jo yllämainittu legendaarinen Hachiko. Artikkeli kertoi uskollisesta Akitasta, joka tuli isäntäänsä vastaan juna-asemalle, joka päivä vielä seitsemän vuotta sen jälkeen, kun isäntä oli kuollut työssä ollessaan.
Hachikon tarina teki rodun laajalti tunnetuksi ja Japanissa sen suosio nousi rajusti.
Lyhyt elokuvan pätkä tarinasta
Uusi vastoinkäyminen kohtasi jälleen rodun, toinen maailmansota. Ruoasta oli pula joten koirien ruokkiminen kiellettiin. Kaikista koirista, joista ei olisi käyttöä sodassa, tehtäisiin turkkeja sotilaille. Tästä syystä monet kasvattajat risteyttivät koiriaan saksanpaimenkoiren kanssa, jotta Akitan geeniperimää säilyisi edes vähän.
Tilanne oli tukala sodan jälkeen. Koirajalostus piti aloittaa taas alusta. Jäljellä olevat kolme koiratyyppiä voitiin jakaa ryhmiin; alkuperäiseen Matagi-tyyppiin, raskaaseen Odate-tyyppiin sekä Saksanpaimenkoira-tyyppiin, joka oli sodanaikaisen risteytyksten tulos.
Sodan jälkeen amerikkalaiset sotilaan veivät koiria mukanaan USA:han. Tästä alkoi rodun jakautuminen, niihin kahteen rotuun, jotka tunnetaan tänä päivänä. Vasta vuonna 1999 FCI päätti eroittaa amerikkalaisen tyypin Akitasta ja nimesi sen Great Japanese Dog:ksi. Rotu tunnustettiin itsenäiseki roduksi 1.1.2000 alkaen. USA:ssa tilanne jatkuu edelleen sekavan.
Akita tunnetaan myös animesarjasta Hopeanuoli ja Hopeanuolen pojasta Weed.
ylös
Ulkonäkö
Akita on tyypillisen pystykorvan näköinen. Sillä on kippurahäntä ja pystyt korvat. Vinot silmät ovat hyvin tunnusomaista aasialaisille pystykorville. Akitalla kuuluu olla kohtalaiset kulmaukset, mutta löytyy koiria joilla kulmauksia ei ole. Uroksen ihanne korkeus on 67cm ja nartun 61cm. 3cm poikkeama molempiin suunttiin sallitaan. Karvapeite on tiheää ja keskipitkää. Turkinhoito on helppoa, harjaus riittää säännöllisin väliajoin.
Rotumääritelmä hyväksyy neljä väriä: punaisen, seesamin (punainen, jossa mustatkarvan kärjet), brindlen (juovikas) ja valkoisen. Kaikissa edellämainituissa tulee olla urajiro. Valkoinen "ura" nenästä hännänpäähän, mahan kautta. Urajiro ei ole sama kuin valkoiset merkit.
ylös
Luonne ja käyttäytyminen
Akita on perusolemukseltaan hyvin rauhallinen ja hillitty perhekoira. Säännöllinen, runsas liikunta on tärkeää, mutta se ei välttämättä tarvitse sen lisäksi muita virikkeitä. Akita on hyvin siisti ja vähäruokainen kokoisekseen koiraksi. Eikä yleensä tuhoa pentuna paljon. Koulutuksessa on oltava määrätietoinen jo pennusta saakka, ja on otettava huomioon sen itsenäisyys: Miellyttämisen halu puuttuu. Akita ei sovi kuulemma ensimmäiseksi koiraksi, koska tarvii kokeneen kouluttajan. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Mielestäni se riittää kun omistaja tiettää, mitä koirasta tulee ilman kunnon koulutusta ja on motivoitunut tekemään töitä koiran suhteen, myös sen uhmaiän aikana ja eritoten sillon. Perheen omiin koiriin Akita yleensä tottuu, mutta laumansisäisiä tappeluita arvojärjestyksestä yleensä käydään, sillä se pyrkii herkästi hallitsemaan muita koiria. Vieraisiin koiriin Akita suhtautuu yleensä dominoivasti.
ylös
Harrastaminen
Akitaa käytettiin alun perin suurriistan esim. karhujen ja japanilaisten peurojen metsästyksessä. Koiria käytettiin myös leirien vartioinnissa ja taakkojen vetäjinä. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta se on koulutettavissa monenlaisiin tehtäviin oikein motivoituna kuten tokoon ja agilityyn. Kuitenkin esimerkiksi nenän käyttöä vaativat tehtävät kuten jälki, haku ja rauniot ovat akitalle mieluisia harrastuslajeja.
Talvilajit kuten valjakkohiihto, ovat monen Akitan mieluinen harrastus. Kilpakoiraksi tässä lajissa Akita on kuitenkin liian hidas, retkihiihtoon silti mainio seuralainen. Säänkestävyytensä ansiosta se seuraa perhettään vaikka erämaavaellukselle ja kykenee hyvin harjoitettuna kantamaan taakkaa, joka on kolmanneksen sen omasta painosta. Koiran koulutuksessa on muistettava, että Akita kyllästyy helposti toistamaan samaa asiaa. Pakottaa koiraa ei voi, vaan koulutuksen on perustuttava palkitsemiseen.
ylös
Terveys
Akita on suhteellisen terve rotu. Yleisimmät sairaudet ovat periytyvät autoimmuunisairaudet SA ja VKH. SA:ta sairastava koiran elimistön oma immuniteettijärjestelmä kääntyy sitä vastaan. Lisätietoa löydät allaolevista linkeistä. Ja tässä vielä hyvin havainnollistettuna miten periytyy.
SA VKH AUTOIMMUUNISAIRAUS HOITO
Lähteet klikkaamalla tätä
